siis mitä…

mii

ajatus voi tavoittaa sitä, minne havainto ei koskaan yllä.

muistan, kuinka kävellessäni eevalle eräänä lumisateisena joulukuun päivänä seitsämänvuotiaana yritin pysäyttää ajatukseni. ihmettelin ajatuksia ja niiden loputonta virtaa. mistä ajatukset tulevat?

elävänä on mielessäni sekin kerta, kun kävelin kahdeksanvuotiaana koulusta kotiin ja mietin, miten kaikki ympärilläni onkin ehkä kulissia. koko maisema ympäröi minua kulissina, mutta en pääse koskaan sen toiselle puolelle. kulissit liikkuvat omien liikkeitteni mukaan. ymmärsin järisyttävällä tavalle, etten voi kumota tuota mielikuvaa.

myöhemmin tutustuin immanuel kantin todistukseen siitä, kuinka olemme havaintokykyjemme vankeja. ihmisellä ei ole pääsyä kokemaan das ding an sich.

ajatus voi silti yrittää ylittää havaintojen rajoja. ajatus voi laajentaa havaintoja. ajatus voi luoda sisäisiä havaintoja. tärkeitä asioita voi nähdä ilman silmiä. ajatus voi viedä matkalle sinne ja takaisin. eikä palatessaan ole enää se, joka lähti matkalle. ajatus on liikettä. ajatus on olemista. joskus niin sietämättömän kevyttä.

>> palaa Avain Havaintoihin 

>> kotisivuni 

Mainokset

Jätä kommentti

Be the first to comment!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Trackback URI

%d bloggers like this: