Kaarina Helakisa: Lounatuulen laulu

Lounatuuli tuo pienen laulun
Kenelle tuuli kertoo sen?
Niille joilla on nauravat korvat
ja joilla silmät on lapsien

Selässä lounatuulen ajaa
viiriäiset ja varpuset,
kun tuuli ylittää tuhat rajaa
sylissään hilpeät sävelet

Sillä on pitkä sininen tukka
ja viikset auringonsäteistä
Sillä on hampaissaan kanelinkukka
ja siivet on pilvenhöyhentä

Mitä se lounatuuli itkee?
Se itkee mustia kaupunkeja
Se suree viivasuoria suita
ja nälkäisiä lapsia

Mitä se lounatuuli nauraa?
Se nauraa jos joku on iloinen
Se nauraa kun hyvän kaverin löytää
lohikäärmeen tai ihmisen

Lounatuuli tietää
että kiinassa lohikäärmeitten on maa
Siellä lohikäärmeet tanssii polkkaa
ja nauraa ja narua hypätä saa

Siellä tuhat silkki-ikkunaa
katsoo kun maljoja kohottaa
tuhat lohikäärmettä nauravaa

Ja kanelinkukkia varistaa
puu polulle jolla vaeltaa
neiti käärme silmissä hopeaa
neiti vihreitä korviaan heiluttaa
juo omenaviiniä makeaa
Taas mitä se neiti kuulostaa?

Lohikäärme nimeltä Anselmus
on neidin uusin ihastus..

>> Kaarina Helakisa

Advertisements

6. heinäkuu, 2006. Kirjallisuus, Musiikki, Nam.

3 kommenttia

  1. Tiistai 16.12. – Mustikat, Moduuli 3 replied:

    […] Sanat […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Trackback URI

%d bloggers like this: