Berlin Alexanderplatz Teemalla
Modernin romaanin klassikko, juuri tuossa lukusohvallani (ja ensimmäisenä juuri perustamallani virtuaalikirjahyllyllä), auki sivulta 352. Ja mikä ilostus, YLE Teema lähettää kevätkaudella kirjasta tehdyn 15-osaisen tv-sarjan.
YLE:n esittelyssä sarjaa kuvaillaan näin: R.W. Fassbinderin ohjaama Berlin Alexanderplatz on tarina jääräpäisestä mutta sympaattisesta Franz Biberkopfista, entisestä sementtityöläisestä ja muuttomiehestä, joka on vapautunut vankilasta ja tahtoo nyt elämältä “muutakin kuin voileipiä”. Klassikkosarjan näyttämönä on ensimmäisen maailmansodan jälkeinen Berliini, sen slummien myllertämä elämä ja ihmiskohtalot.
Ensimmäinen osa lähetetään Berlin Alexanderplatz osa 1 esitetään Teemalauantaissa 17.3. klo 21.00, uusinta perjantaina 23.3. klo 21.30.
Osa 1: V. 1928 kuljetustyöläinen Franz Biberkopf vapautuu vihdoinkin Tegelin vankilasta, kärsittyään neljän vuoden kuritushuonetuomion tyttöystävänsä taposta.
Muistojen päivä
Toinen suruviesti näissä havainnoissa. Olin Miehikkälän Salessa puolen päivän aikaan, kun kuulin uutisen pätkän, josta ymmärsin, että Juice on kuollut.
Niin monia muistoja hänen sävelissään ja sanoituksissaan. Niin valtava muistojen kuvasarja niistä hetkistä, joita Juicen musiikki on kohottanut ja syventänyt. Motto Juicen kotisivuilta: On helppoa olla samaa mieltä on helppoa olla mieletön vaan enemmän löytää kun poikkeaa tieltä ja oikaisee läpi metsikön (Juice Leskinen, Toisinajattelija)
Käsittämättömän yksinkertaista
Aikaa EI OLE.
AIKAA ei ole.
Mobiilin oivaltaminen
Mobiilioppiminen – ensimmäisenä kysyy moni: millä laitteilla? Avain on kuitenkin siinä, että oppimista ei suljeta luokkahuoneeseen. Oppija on se, joka liikkuu. Vihko ja kynä taskussa voi olla mobiililaite. Muistan, miten tuskaista oli joskus kouluaikoina, kun hitaat ajatukset syttyivät ja tunti oli ohi. Luulin pitkään, että minulla on aivoissa vikaa. Myöhemmin ymmärsin, että toki vikaa on, mutta sen nimi on oppiminen, oivaltaminen ja keksiminen.
Kaukana-kavala-maailma -keitto
Syyssumuinen pitkä työpäivä, millä nostaa illan siipi maasta?
Keitto lämmin, maailman kylmyyttä karkottaa, kas tässä ainekset, näppituntumalla pannulle ja pataan:
Kirnuvoissa paista ensin naudanlihalastuja ja pekonifilettä pieniksi silputtuja. Shalottisipuli ja punasipuli pikkiriikkisinä kuutioina ja porkkanalastuja, juuriselleri+palsternakka+lanttu-tikkuja. Pataan kiehumaan, vettä niin että peittyy. Veteen vasikkafondia muutama lusikallinen. Bataattia kuutionaperoina. Useita kynsiä valkosipulia murskana ja mustapippuria. Pienittyjä aurinkokuivattuja tomaatteja. Anna muhia, suolaa jos tuntuu tuimalta (kaakkoisymmärryksellä). Persiljaa pinnalle. Ah. Ja unta päälle. Päivä tai ilta -sellaista.
HIMeää kultaa – kirkkaasti
Vaikka en mikään HIMfani ole, niin hieno saavutus kultalevy jenkkilästä! Ihailupisteitä. Sinnikkyys ja oma linja palkitaan. Näin kerran haastattelun, jossa nuori mies kertoi opiskelevansa suomea HIMin takia. Oli kotoisin jostain ulkomailta, ei mitään muita Suomi-siteitä. Teki vaikutuksen
Otava LUMOaa opettajia
Tänkjuu Otava ja seitsemän tähtipistettä lukio-opettajien lumoamisesta. En halua olla mitenkään puolueellinen, maan suurimmalla (WSOY) on maan suurimmat resurssit oppikirjojenkin kanssa. Mutta jostain syystä omissa oppiaineissani olen uusien kirjasarjojen kanssa päätynyt muihin kustantajiin ykkösvaihtoehtoina. Hyväksyn silti minkä tahansa oppikirjan kurssillani – emme etene kirjan, vaan opetussuunnitelman mukaan. Mutta rakennan opetukseni omasta mielestäni loistavimman – tai lumoavimman – kirjan varaan, ainakin tietyiltä osin. Nyt veti Otava sekä psykologiassa (PS) että uskonnossa (Theo) pisteet kotiin. Filosofiassa Edita on omaa luokkaansa (Odysseia) ja Tammi ET:ssä (Dialogi).
Mutta vielä parempaa on sovellettu do-it-your-self-activate-your-mind-pedagogiikka: me tehdään itse oma oppikirja. Aloitettiin filosofiassa ja opossa. Välineenä wiki. Ks. filowiki ja opowiki!
I-loistetta
Mistä ilahtuu tiiviin työviikon torstaina?
- Siitä, kun työkaverin kanssa voi naureskella tylsille asioille, tehdä yhteistyötä ja käydä kahvilla kesken touhujen.
- Siitä, kun vahingossa soittaa kaksi kertaa väärään numeroon (väärä numero käpälässä, ei näppäilyerheenä), eikä vastaaja ota pulttia, vaan lausuu muutaman hilpeän lauseen.
- Siitä, kun umpiuupuneena töistä tultua jaksaa kuitenkin laittaa jalkaa toisen eteen ja hölkytellä meren rannalle.
- Siitä, kun sirkat soittavat ja tähdet tuikkivat, eikä vielä 14.9. tarvitse iltayhdeksältä sormikkaita ulkona.
- Siitä, kun saa syöpää sairastavalta täditä tekstiviestin, että patit ovat kaikonneet sytostaattien kanssa eikä enää koske minnekään.
Ketoon
Tämän kuun Hesarin kuukausiliitteessä Remu Aaltonen, 58-vuotias muusikko oli sielu & ruumis -palstalla. Ja lausui mielestäni oivallisesti:
“Kaikki nautinto perustuu rentoutumiseen, ja se on nykyään helvetin harvinaista. Kun kuppilassa katsoo jengiä, aina niillä joku paikka sätkii. Se on outoa.”
Käsitätkö?
Suomen autuus ilmenee minun kielimaailmassani esimerkiksi sanoissa käsittää ja käsite. Mieli ja mieltäminen (käsittäminen) tulee näillä sanoilla käsin kosketeltavaksi. Monia vaikeita asioita (käsitteitä) on helpompi omaksua käsintekemisen kautta (hienosti sanottuna kinesteettisten ja taktiilisten aistimusten kautta).
Tänään kuvasimme 14-vuotiaan tyttäreni kanssa aivosarjakuvaa. Selitin hänelle askertelun ohessa, mitä missäkin aivojen osassa tapahtuu. Ja miten mitäkin osaa nimitetään. Askartelutuokion jälkeen hän ilman edeltäviä pohjatietoja muisti hyvin. Suosittelen lukiolaisille. Ja tehkää samalla tavalla myös soluja! Jää mieleen, sen käsittää, kun käsillään asiaa käsittelee.
Innostan parhaillaan tämän alueen opettajia käsittelemään mediataitoja käsillätekemisen siis paperiaskartelun avulla [Media älyä -kisa] ja askartelin tietysti itse jotain vähän osviitaksi, että kässäisivät, mistä on kysymys…
Ja parhaimmillaan siinä käy niin, että käsittämättömän saa haltuun siis käsittää käsitteellisesti haasteellisen… jotenkin näin:
olemisessa kellumista
vaikka olen jo viisi vuotta ollut palkkatyössä, en ole kyennyt sisäistämään palkkatyömaailman aika-ajattelua. ja olen aivan varma, että en loppuelämäni aikana siihen kykene. ei minulla ole työtä ja vapaata. minulla on olemista. on aikaa. siksi minulla ei ole työstressiä ei lomastressiä.
Pakållinen heinäkuu
YLE on tänä kesänä jatkanut viime vuonna aloitettua teemaheinäkuu -ideaa. Viime vuonna sai kuulija nautiskella Punaista heinäkuuta – voi nostalgiaa kaikkien Naapurineljännesten kanssa, OH. Tänä vuonna katse on toisessa kotimaisessa. Uskomatonta, miten eräitä ihmisiä ärsyttää ja kiihdyttää Suomen kaksikielisyys ja sen kustannukset ynnä vaikutukset jokamiehen elämään. Vaikka en itse osaa puhua (harjoituksen puutteesta) ruotsia, olen täysin monikielisyyden kannalla. Ruotsin ohella pitää tehdä kaikki voitava kaikkien merkittävien vähemmistökielten aseman parantamiseksi (saame, romani, venäjä, viro…).
On suuri rikkaus ja kaiken kustannuksen ja vaivan arvoista, että suomalaisuuteen kuuluu erilaisuutta ja vähemmistöjä. Suomenruotsalaisille JÄTTIkiitos esimerkiksi kirjallisista herkuista ja maan mainioista radio/tv-ohjelmista. Olen koukussa Radiodoktorniin ja aina kun vain voisin, katsoisin (iltatyöläisenä outs-harvoin) Strömsöötä. Noin hyvin toimitettuja ja lämminhenkisesti kohottavia ohjelmia saa tarkalla seulalla etsiä suomalaiskanavilta.
